About the week - tapahtumia ja hullunmyllyä.

Blogi on hetken vietellyt hiljaiseloa, pääasiassa siitä syystä että mulla on ollut ihan älyttömän kova kiire työ/kouluhommien parissa. Eli ei vaan ole aika riittänyt nyt suurempiin hääsuunnitelmiin ja bloggailuun. Sen voin kertoa että kiireet kyllä jatkuvat tästä eteenpäinkin ainakin kesän yli, joten blogi saattanee pysytellä aika vähäisissä postailuissa. Katsotaan.

Tää viikko on kyllä ollutkin yhtä hullunmyllyä, moni asia meni solmuun ja sekaisin, mutta näin tästäkin viikosta taas selvittiin viikonloppuun asti. 

Erityisesti haluan mainita tiistain, ihan sähläystä kyllä. Tekstailtiin J:n kanssa päivällä ja puhuttiin mun kihlasormuksen puhdistamisesta. J ilmoitti että hänellä loppuu puhelimesta akku, eli jos ei saa kiinni puhelimesta niin voi soitella työpuhelimeen. J siis tarkoitti, että hän tulee töiden jälkeen kaupunkiin, ja jos hänen akkunsa on loppunut, voin soittaa työpuhelimeen jotta voidaan sopia missä nähdään kun pääsen töistä. Itse tajusin sen niin, että jos mulle vaan randomisti tulee jotain asiaa, voin soittaa siihen työpuhelimeen, mutta en lainkaan tajunnut että J on tulossa kaupunkiin!   
Itse siis lähdin bussilla kohti kotia töiden jälkeen ja parin kilometrin päässä kotoa J soittaakin ja kysyy missä mie meen. Kerrottuani että oon kohta kotona J ihmetteli että mitä mie kotona kun hän oli tulossa kaupunkiin, jos vietäs se sormus nyt puhdistukseen.. Eeeiii...No, muija vikkelään ulos bussista ja vaihtobussilla takas kaupunkia kohti. Loppuiko sähläys siihen? Ei toki. Pysäkille tuli 2 kaupunkiin suuntaavaa bussia, jotka meni eri reittejä. Toinen linja on mun mielestäni paljon nopeampi, kun sen reitillä on paljon vähemmän tietyömaita, tottakai valitsin sen. Ei olisi pitänyt. Bussi nimittäin ylikuumeni kesken matkan ja hyytyi.. Ei auttanut muu kuin hypätä taas ulos bussista ja suunnata taas lähimmälle pysäkille odottelemaan. Huhhuh... 
Kaiken sähläyksen jälkeen, pääsin takaisin kaupunkiin ja lähdimme J:n kanssa viemään sormusta puhdistukseen, ja kun kerran siinä olimme eikä mitään suunnitelmia ollut... lähdimme kiertelemään koruliikkeitä ja metsästämään mulle vihkisormusta! Oi vitsi, päivästä tulikin lopulta niiiiin ihana ja meillä oli niin kivaa (ainaki mulla!) kierrellä yhdessä liikkeitä ja ihastella niitä vihkejä! 

Mun täytyy antaa tästä J:lle erityismaininta. Me ei olla siis kovin paljoa ehditty vielä puhumaan vihkisormusten hankinnasta, pari kertaa vähän ohimennen rupateltu. En ole kauheasti ehtinyt hänelle kertomaan mieltymyksistäni, mutta ihan uskomatonta... J oli aiemmin päivällä jo selaillut kännykällä sormuksia, kiinnittänyt yhteen sormukseen huomiota ja ajatellut että se kyseinen sormus on sellainen että sitä täytyy koittaa, mutta tästä J ei maininnut minulle mitään kuin vasta jälkeenpäin. Eräässä liikkeessä kun katseltiin sormuksia, J bongasi sen ja kehotti minua sovittamaan sitä. Ja se oli upea.. aivan täydellinen... juuri sellainen, josta olen ajatellut että "ei sovi minulle ollenkaan, en viitsi edes sovittaa", ja juuri sellainen joka oli kaikista sovituksista se täydellisin! Sormus ei kuitenkaan vielä lähtenyt ensikerralla tilaukseen, vaan ajatusta jäätiin muhittelemaan pääkoppaan joksikin aikaa. :)
Nyt herääkin kysymys, mistä J tiesi? Mistä hän voi tietää, että juuri se sormus jota minä en ikinä ajattelisi haluavani, olisikin juuri se joka olisi minulle se täydellisin? Ehkä tähän täytyy todeta, että J vaan tuntee mut niin hemmetin hyvin.
Eikä tämä koske vain tätä sormusta, vaan kaikkea mahdollista. Monet tietää että J toisinaan ostaa mulle vaatteita, koruja ja katsoo mulle kenkiä (kenkiä se ei osta ellen ole mukana, koska sovitus) ja ikinä mun ei ole tarvinnut katsoa hänen ostamiaan juttuja kieroon. Se vaan tuntee mun tyylin ja mieltymykset läpikotaisin! <3 Uskomaton ihminen! 


No se siitä tiistaista! Seuraavassa postauksessa kerron perjantaista, koska se on jo iihan eri aihetta ja muuten tämä postaus venyisi tolkuttoman pitkäksi!